Throwback: Lunan pentuaika

Päätin tehdä tälläisen postauksen Lunan pentuajasta, sillä siitä en ole muistaakseni ikinä täällä blogissa puhunut. Tämä blogikin on aloitettu vuoden 2011 alussa, jolloin Luna on ollut jo 2-vuotias.
Teen luultavasti lähiaikoina samankaltaiset postaukset myös Lillasta ja Lyylistä (ja Leevistä), vaikka niiden pentuaikoina onkin ollut jo tämä blogi pystyssä. 

Olin jo pitkään ronkunut omaa koiraa, ja kun sain vihdoin luvan, meinasin kuolla onnesta! Rotu oli meillä selvillä nopeasti, samoin myös hyvä kenneli. Ennen kuin Luna oli edes syntynyt, kävimme kasvattajan luona juttelemassa.
Kasvattajan luona oli silloin eräs hurmaava puolivuotias uros, joka oli palannut huonosta kodista takaisin kasvattajalle. Jonkin aikaa itse asiassa harkitsimme sitä urosta itsellemme, mutta päätimme lopulta kuitenkin odottaa seuraavaa pentuetta. Varsinkin sukupuoli vaikutti päätökseen, sillä halusimme nartun. Onneksi tämä uroskin pääsi nopeasti hyvään kotiin.
Heti kun saimme kuulla, että kyseiseen kenneliin olisi pentuja tulossa ja narttu oli astutettu, varasimme itsellemme narttupennun. Siitä sitten alkoi ikuisuudelta tuntuva parin kuukauden odotus ja jännitys, syntyykö narttupentua. Onneksemme pentueeseen syntyi kaksi urosta ja yksi narttu! Valinnan vaikeuttakaan ei siis ollut. :D

Luna 2vko. Kuva © Kristiina Ahlberg

Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa pentuja neliviikkoisina. Silloin ne lähinnä nukkuivat ja imivät äitinsä nisää, ja olivat ihan mielettömän suloisia! Toisen kerran kun kävimme pentuja katsomassa, ne taisivat olla kuusiviikkoisia.
Kun pennut olivat seitsenviikkoisia, haimme oman palleron kotiimme. Nimi oli silloin jo selvillä. Muistaakseni se taisi olla selvillä jo silloin, kun kävimme pentuja ensimmäisen kerran katsomassa. Nimi Luna oli minun ehdotukseni, en muista enää miten se päähäni pälkähti. Kuitenkin, se nimi oli myös muun perheen mielestä hyvä, eli näin pennusta tuli Luna. 
Luovutuksen yhteydessä saimme kasvattajalta näyttelyhihnan, säkillisen Royal Canin mäykkypenturuokaa sekä hoito-ohjeet. Minulla oli kyllä mukana myös vaaleanpunainen timanttikaulapanta ja hihna, jotka laitoin Lunalle. Matkaa kasvattajan luokse oli vain noin 10 minuuttia, ja se matka sujuikin ihan hyvin ja rauhallisesti.

 

Luna 7vko

En yhtään muista, miten ensimmäiset päivät saatika ensimmäiset yöt menivät. En muista edes sitä, missä Luna ne yöt nukkui. Kai se on ihan ymmärrettävää, kun siitä on kuitenkin viisi vuotta aikaa. Kaiken lisäksi, kun on kolme koiraa jotka kaikki ovat olleet pentuja, meinaa mennä sekaisin että mitkä jutut ovat tapahtuneet kellekin!
Muistaakseni Lunalla oli ensimmäisinä päivinä vähän vaikeuksia syömisen kanssa, luultavasti koska se ikävöi sisaruksiaan ja emäänsä. Pian se kuitenkin alkoi itsekseen syömään normaalisti, eli ei tarvinnut hirveämmin huolestua.

Luna 3kk

Luna 4kk

Emme käyneet Lunan kanssa pentukurssia, mutta pärjättiin vallan mainiosti ilmankin sitä. Olin niin nuori vielä itse silloin (12v), että lähinnä äitini hoiti koulutuksen.
Meidän harrastukseksi muotoutui alusta asti näyttelyt. Ensimmäisissä mätsäreissä käytiin kesällä 2009, heti kun Lunalla oli ikää. Silloin kansvattaja esitti Lunan, ja tulos oli pikkupentujen SIN2.
Ensimmäiset näyttelyt olivat saman vuoden lokakuusa. Kyseessä oli mäyräkoirien erkkari, joka pidettiin Sorsasalon raviradan sisätiloissa. Tuolloin Luna oli vielä pentuluokassa, tulos oli PEK2 kera KP:n. Ensimmäisen kerran junioriluokkaan Luna pääsi Enon ryhmiksessä helmikuussa 2010, vähän vajaa vuoden ikäisenä. Lähdimme kimppakyydillä kasvattajan kanssa, koiria oli mukana Luna, Lunan veli Figo, sekä Lunan ja Figon ihana, nyt jo edesmennyt mummo Bändi. ♥ Se oli aikamoinen reissu ja taidettiin puhdistaa koko pöytä palkinnoista. ;) Figo oli PU1, SERT, ROP, Bändi PN1, VSP, ROP-vet ja Luna PN2 & SERT! Siitä reissusta viimeistään kunnon innostus näyttelyihin syttyi. Muihin lajeihin kiinnostus syttyi vasta myöhemmin, sillä esimerkiksi rally-tokon aloitimme vasta kesällä 2011.

Luna 11k & eka SERT

Näyttelyharkkailua

Oltiin torstaina pienellä mäykkyporukalla treenailemassa eräässä puistossa näyttelyitä, sillä Sawo Show ja WDS lähestyvät kovaa vauhtia!

Mukaan treeneihin lähtivät Luna ja Lyyli. Lilla jäi kotiin, koska se oli kipeä. Tai siis on se vieläkin vähän kipeä ja antibioottikuuri on vielä päällä. Kyseessä on siis joku bakteeri, jonka takia Lilla oksenteli aika rajusti ja vaikutti muutenkin kipeältä. Onneksi ei mitään vakavampaa.
Siskoni esitti pääasiassa Lunaa ja minä Lyyliä. Treenit sujui muuten tosi hyvin, mutta joitakin ongelmia ilmeni. Tuntuu että Lyyli on alkanut uudelleen pelkäämään pöytää. Pielavedellä se oli täysin peloton pöydällä, mutta Juvalla taas tosi arka. En vain oikein tiedä että missä on tapahtunut ja mitä, kun se pelko on tullut takaisin... Luultavasti se siellä Juvalla sitten jotain traumoja sai, kun se tuomari oli aika äkkipikainen. Aika vaikea sanoa.
Lunalla on tässä lähiaikoina (tänä vuonna) tullut sellainen pieni ongelma, että se kantaa häntäänsä tosi korkealla, ja tästä tietenkin tulee huomautusta myös tuomareilta. Seuraava projekti taitaa olla se, että opetan Lunan kantamaan häntää taas alempana. Toki se ei tapahdu ihan hetkessä, eli ennen Sawo Show'ta sitä ei saa kitkettyä pois.

Äitini oli kentän laidalla mukana kameran kanssa, joten tässäpä muutamia kuvia treeneistä, ettei mene pelkäksi tekstiksi koko postaus.

MEJÄ-treeneissä

Olin viime viikolla treenikaverini (ollaan samassa rally-tokoryhmässä) kanssa treenaamassa MEJÄä. Tarkoituksena oli tehdä pitkä jälki Lunalle ja kaverini vanhalle kk. mäykylle lyhyt jälki. Tämä kaverini mäykky on jo jälkivalio ja kaikkea, eli siis tehtiin sille jälki vain mielen virkistämiseksi. 

Jäljen teko oli maanatai-iltana. Ensin tehtiin Lunan jälki. Opin aika hyvin suunnistamaan (jota en koskaan koulussa oppinut :D) ja käyttämään kompassia. Aluksi oli vähän vaikeuksia, mutta sitten se alkoi sujumaan. Itikoita oli myös niin paljon, ettei mitään rajaa... 

Jälki siis tehtiin naudan verellä. Kulmissa oli makaukset, joissa oli verta enemmän ja myös makupaloja muutamia. Minun tehtäväni oli suunnistaa ja laskea matkaa. Kaverini kulki perässä ja veti jäljen. Jäljestä tuli loppujen lopuksi ehkä noin 450m pituinen, kun se meni yhdellä suoralla vähän vinoon. Aluksi siitä olisi pitänyt tulla 420m pitkä. Oikeastihan kokeessa AVO-luokan jäljen pituus on 900-1000m.

Tiistaiaamuna puoli kahdeksan aikoihin oli sitten jäljestämisen vuoro. 

Luna jäljesti koko matkan hyvin. Se ei näyttänyt väsyneeltä tai epäkiinnostuneelta missään vaiheessa. Lunan jäljestämisvauhti oli myös kuulemma todella hyvä. Myös jäljen päässä olleesta kauriin sorkasta Luna oli ihan kiinnostunut. Se ei ottanut sitä suuhun, mutta haisteli kuitenkin innokaasti, ja se riittää. Ainoa, missä oli ongelmia, oli se, että tietyissä kohdissa Luna oli epävarma, kun piti mennä esim. ison kaatuneen puun alta.
Luna näytti tykkäävän jäljestämisestä ja se oli tosi kivaa minunkin mielestäni! 

Varmasti jatketaan treenaamista. Sain kaverilta kaiken tarvittavan itselleni, eli voin periaatteessa treenailla milloin vain huvittaa. Ehkäpä sitten jossain vaiheessa kokeisiinkin, katsoo nyt. ;) 

Huh hellettä + loppukesän suunnitelmia

Ihanaa, kun kesäiset säät ovat tulleet takaisin, saisivat kyllä pysyä koko loppuloman. Toki helteessä on myös miinuksia. Kovin pitkillä lenkeillä ei viitsi käydä, vaikka metsässä onneksi onkin vähän viileämpää. Treenaaminen myös jää vähän vähemmälle näin helteillä, varsinkin kun KPSH:n kenttä on sellaisella paikalla, johon pääsee suoraan paistamaan aurinko, eikä siellä yleensä tuule. Eilenkin treeneissä mentiin lyhyttä rataa vain pari kertaa, ja lopputreenien ajan otetiin yksittäisiä, vaikeuksia tuottavia rallytokoliikkeitä ja paikallamakuuta kentän laidalla varjossa.
Tytöt eivät hirveämmin pidä uimisesta, varsinkaan järvessä. Tälläisellä ilmalla kuitenkin "pakotan" ne uimaan kesken pitkän lenkin, niin että kahlaan koira sylissä pari metriä rannasta ja sitten päästän koiran uimaan rantaan. Vaikka nuo eivät niin paljoa uimisesta tykkääkkään, niin kyllä niistä näkee, että niiden olo helpottuu huimasti, kun pääsevät välillä käymään kylmässä vedessä.
Kotona meillä on takapihalla lasten kahluuallas, joka on tosi kätevä, jos koirat haluavat viilennystä. Välillä ne menevät sinne ihan itsekin. Lyylin lempipuuhaa on, kun veteen heitetään nameja ja se saa kalastaa ne sieltä! :D Postauksen lopussa myös videota.

Sitten vähän asiaa loppukesästä. Huomisesta sunnuntaihin olen tuttujen luona hoitamassa heidän kahta mäyräkoiraa ja yhtä beaglea, kun he ovat reissussa.
Voi olla, että loppuviikolla menen Lunan kanssa MEJÄ-treeneihin, mutta se asia on vielä vähän epävarma. Mua on jo pitkään himottanut päästä kokeilemaan Lunan kanssa MEJÄä ja nyt siihen näyttäisi olevan mahdollisuus. Lunalla meni silloin viime kesänä PIKA-koe tosi hyvin ja se tuomari sanoi, että Lunalla on potentiaalia myös MEJÄn puolelle.
Loppukesällä on vielä luvassa Sawo Show sekä monta vuotta hartaasti odotettu Maailman Voittaja! Sawo Show'n aikikset tulivat eilen ja vähän yllätyin kyllä siitä, kuinka vähän lk. kääpiömäykkyjä on joka päivä. En toki valita, onhan se aina parempi jos ei ole hirveästi koiria.
Rally-tokon puolella jatketaan meidän laiskaa treenaamista. Tällä hetkellä meidän heikkous on se, että Lunan maahanmeno on niin vahva, että se yrittää tunkea sitä joka väliin, kun pitäisi istua. Yritän vahvistaa istumista yhtä vahvaksi kuin maahanmeno. Alkukesästä meillä oli se ongelma, että Luna ei olisi ollenkaan halunnut mennä maahan ulkona, heikka-sorapohjalla. Jos ajatellaan positiivisesti, niin nytpähän ei ainakaan sitä ongelmaa ole! :D Kisat ovat sitten lokakuussa, johon ilmoittautuminen aukeaa syyskuun alussa. Voi olla, että pidetään seuran kesken ennen sitä vielä muutamat pienet möllikisat, että saadaan harjoitusta sekä kisasuorituksesta että talkootehtävistä.

Juva KR 5.7.2014

Tänään meillä oli vuorossa Juvan näyttely. Mäyräkoirille ilmoitettiin tuomarinmuutos samalla kun aikataulut julkaistiin, eikä tuomarinmuutos todellakaan ollut mieleinen... Noh, lähdettiinpä kuitenkin tämän tuomarin kehässä käymään.
Näyttelypaikalle, joka oli Juvan urheilupuisto, saavuimme taas hyvissä ajoin. Näyttelypaikka oli hyvä ja kehät olivat ihanan isoja. Ensin pystytimme teltan hyvälle paikalle mäykkykehän lähelle, ja teltasta oli kyllä todellakin hyötyä. Välillä satoi hyvinkin rankasti ja välillä taas aurinko paistoi paahtavan kuumasti! Sää oli siis melko vaihteleva.

Lk. kääpiömäyräkoiria oli ilmoitettu viisi, mutta paikalle oli saapunut vain kolme, mitä en ihmettele. Heti kun oli meidän vuoro mennä kehään, alkoi tietenkin sataa vettä. Junioriluokassa oli Lyylin lisäksi yksi toinen mäykky. Ensin tuomari pyysi koirat yhdessä ympäri, sitten Lyyli pöydälle. Tuomari tuli todella äkillisesti Lyylin luo, joten Lyyli oli pöydällä epävarma ja arka... Muuten Lyyli esiintyi todella hienosti!
Lyyli sai EH:n, johon olin todellakin varautunut tältä tuomarilta. Myös junioriluokan toinen koira sai EH:n. Lyyli voitti kilpailuluokan. Tuomarilta sain vielä lopuksi sellaista kommenttia, että Lyylistä tulee vielä todella nätti koira, ja kaikki virheet, mitkä sillä on, paranevat kun ikää tulee lisää. Kukaan lk. kääpiö ei tänään saanut SA:ta, eli rotunsa parasta ei valittu eikä sertejä jaettu.
Eipä tässä muuta sanottavaa, tälläinen reissu tällä kertaa. Tuomarina oli Soile Bister.

Lyyli (Awakuuntytär)
"Kaunislinjainen. Sopiva luusto. Feminiininen. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Varsin hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä eturinta. Rintakehä saisi olla pidempi ja alalinja kohoaa melko aikaisin. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin. Tarvitsee itseluottamusta." JUN EH JUK1.