19. syyskuuta 2017

Aktivointipelit sadepäivän ilona

Viime aikoina on ollut useita sadepäiviä, kun on satanut käytännössä koko päivän ja lenkit ovat jääneet suunnilleen talon ympäri kiertämiseen. Meidän maastonakit ovat sen verran mukavuudenhaluisia, että sadesäällä ei lenkeillä kauaa viihdytä, kun mahanalusetkin kastuvat ikävästi. (Ja sitten kuitenkaan jäljestäminen märässä metsässä ei ole mikään ongelma :D)

Jollain tavalla energia olisi kuitenkin saatava purettua myös sadepäivinä. Niinpä hyödynnämme erilaisia aktivointipelejä, joita meiltä löytyy peräti kahdeksan erilaista (alla kuva). Lisäksi välillä käytössä on ihan pahvipakkaukset, esim. tyhjät maitotölkit, joihin laitetaan nameja sisälle. Niistä vaan tulee iso sotku, kun tytöillä on tapana silputa pahvi ihan pieniin osiin...

Tytöt todella tykkäävät pelata näillä, eivätkä millään jaksaisi edes odottaa namipalojen laittamista paikoilleen. Varsinkin Lyyli on oikea taituri ja se ratkaisee kaikki pelit hetkessä. Lunalta ja Lillalta myös kaikki pelit sujuu, mutta tahti on varmaan puolet hitaampi Lyyliin verrattuna. Lara ei vielä oikein ymmärrä aktivointipelien ideaa ja sitä pitää joissain peleissä avustaa alkuun, kunnes se tajuaa idean (tai sitten ei tajua). :D Nuo helpoimmat, kongi sekä vihreä ja punainen pallo, sujuvat Laralta hyvin. Ja pahvin silpominen on Laltsun mielestä ihan parasta puuhaa.

Taitava Lyyli

"Näillä voi pelata myös kahdestaan!", tuumivat Luna ja Lilla

10. syyskuuta 2017

Mäykkyerkkari 27.8.2017

Tämä postaus tulee nyt useamman viikon myöhässä, koska arvostelut olivat ruotsiksi ja ne oli yllättävän suuri työmaa saada kirjoitettua tänne (ja saada niistä selvää), kun ruotsin kieli ei tosiaankaan kuulu vahvuuksiini. Edelleen voi olla väärin kirjoitettuja sanoja joukossa, mutta jospa niistä pääpiirteittäin saisi selvää. Pahoittelut!

Tänä vuonna mäykkyerkkari järjestettiin Tervon Lohimaassa. Päivä meni siis hyvin mäykkymäisissä tunnelmissa. Näyttelypaikalla oli itse näyttelyn lisäksi muutakin oheistoimintaa, käytiin mm. punnitsemassa koirat ja ansaitsemassa niille ruokaa!
Tuomarivalintaan olin hieman pettynyt, täysin tuntematon nimi eikä edes kasvattajatuomari. Kyseessä kuitenkin erkkari. Ruotsalaiset tuomarit eivät muutenkaan yleisesti ottaen ole mäykyillä minun makuuni, mutta lähdettiin kuitenkin kun niin lähellä meitä erkkari järjestettiin! Erkkarit ovat aina hienoja tapahtumia, kun koko maastonakkiväki on kokoontunut yhteen. :D
Päätettiin tällä kertaa ilmoittaa näyttelyyn kaikki meidän "kisakuntoiset" koirat, eli Lyylikin tuli kehäilemään. Kehässä oli myös useita uusia mäykkytuttavuuksia, joita en ollut ennen tavannutkaan.

Lara aloitti nartuissa nuorten luokassa. Pöydällä Lara säikähti, kun tuomari alkoi tutkimaan häntää ja arkaili muutenkin pöydällä enemmän kuin tavallisesti. Liikkeet meni tosi nätisti. Lara sai EH:n, lähinnä tuon pöytäarkuuden takia. Se tuppaa usein alentamaan arvosanaa, niin kuin myös Pielavedellä alkukesästä jäi sen takia SA saamatta. Treeniä vaan edelleen ja nuori koirahan Laltsu vielä on.
Seuraavaksi olikin läpsystä vaihto, kun Lyyli tuli narun päähän. Lyyli esiintyi niin super kauniisti ja se varmaan esiintyisi ihan ilman handleriakin. :D Lyylille ERI, luokkavoitto ja pinkki ruusuke, eli kilpailu Lyylin osalta jatkui vielä.
Avoimen jälkeen oli aikaa hengähtää, sillä ennen veteraaneja oli välissä käyttö- ja valioluokka. Veteraaneissa oli Lunan lisäksi toinen narttu. Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä Luna oli kisannut kyseisen venäläisen nartun kanssa viimeksi yli seitsemän(!) vuotta sitten, välillä voittaen, välillä häviten. Tällä kertaa voitto meni venäläiselle nartulle, Luna sai kuitenkin myös SA:n eli kilpailu jatkui myös Lunan osalta. Edelleen kahdeksan vuoden jälkeen veteraanina Luna saa kehuja upeista liikkeistään ja muutenkin siitä, että se on hyvin säilynyt.

Paras narttu -kehään oli selvinnyt viisi narttua, joihin siis Lyyli ja Luna kuuluivat. Tuomari seisotti koiria yhdessä ja sitten mentiin pari kierrosta ympäri, lopulta järjestys oli selvä. Lyyli oli PN3 ja Luna PN4, eli sijoille ylsivät molemmat. Seura oli erittäin kovaa, paras narttu oli Maailman Voittaja, ja kakkonenkin oli multivalio. Hauska fakta on myös se, että PN1 ja PN2 olivat tytär ja äiti, samoin kuin PN3 ja PN4! :D Serti meni sitten sijoittumattomalle, sillä kaikki neljä parasta olivat jo käytännössä valioita (Lyyliltä puuttuu vielä koetulos). Aika hieno päivä kaikin puolin!! Noh, sää olisi toki voinut olla lämpimämpi...

PN-kehässä

Griishoi Bubble White "Lara"
"P1 vänster saknar. Medelstor, utmärkt helket mycket vackert huvud. Bra hals och förbröst, kort i överarm och framskjuten skuldra, bröst korg kunde vara längre, bra vinklad bak, lite lång i ländpartiet kör sig väl från alla håll. Behöver mer ringträning, är ängslig." NUO EH NUK2

Griishoi Awakuuntytär "Lyyli"
"Medelstor, utmärkt typ, mycket vackert feminint huvud. Bra bett och hals, bra forbröst, oppna vinklar fram, bra bröstkorg, bra rygg. Bra bakensviklar, ryg kort kors, bra påls och fårg, rör sig mycket väl från alla håll." AVO ERI AKV1 SA PN3 


FI MVA Te-Biit's Uniriepu "Luna" 
"Välbevarad 8-årig veteranik av utmärkt typ, vackert feminint huvud, bra bett och hals. Kort i överarm och branut i skuldra. Kunde ha bättre förbröst. Bra bröstkorg, bra vinklad bak, rör sig mycket väl från alla håll. Bra påls, vackert färg." VET ERI VEK2 SA PN4
 
 
Kehässä kuuluu olla hauskaa! :D


Tuomarina Maria Ullman Hierner, Ruotsi

Päivän väri oli pinkki

26. elokuuta 2017

Lyyli verijäljellä

Torstai-iltana kävin vetämässä verijäljen metsään Lyyliä varten. Jälki oli pituudeltaan n. 200 metriä, sillä tämä oli Lyylin ensimmäinen kerta verijäljellä. MEJÄ-kokeessahan jälki olisi sitten 900-1000m. Tein myös jäljelle vain yhden kulman kahden sijasta.
Perjantaina aamupäivällä lähdin Lyylin kanssa jäljelle. Jälki oli iältään n. 15 tuntia. Vein sorkan kaadolle, vaihdoin Lyylille pannan ja jälkihihnan ja sitten mentiin!

Lähdössä Lyyli merkkasi makauksen pissaamalla ja lähti parin minuutin tutkiskelun jälkeen varman oloisesti jäljestämään. Jonkin ajan päästä Lyyli ilmeisesti hukkasi jäljen hetkellisesti, sillä se lähti paluusuuntaan parin metrin verran. Nopeasti se löysi kuitenkin jäljen uudestaan.
Jäljen ainoan kulman eli makauksen Lyyli merkkasi mielestäni hyvin haistelemalla tarkasti. Viimeinen pätkä makaukselta kaadolle meni tosi hyvin, Lyyli jäljesti todella varmasti ja reippaasti. Kaadolle saavuttaessa Lyyli näytti kiinnostuksen sorkkaan haistelemalla.
Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen Lyylin ekaan verijälkeen, kovin paljoa parannettavaa ei ilmennyt. Jatketaan treenailua ja ehkäpä joskus eksymme MEJÄ-kokeisiinkin.


Lyyli ja sorkka

26. heinäkuuta 2017

Kunniamaininta tunteesta

Osallistuin muutama viikko sitten Kuopion Kaupunkilehden ja Pienen Eläinkaupan järjestämään Märkä Pusu -kilpailuun, jossa ideana oli lähettää raadille kuva koiran antamasta pususta. Lähetin kisaan blogissa jo aiemmin esiintyneen kuvan, jossa olin lomapuku päällä viimeisillä lomilla ja Luna pussaa minua. Kuva tuli otettua ihan sattumalta, eihän Lunaa tietenkään voisi pakottaa pussaamaan ja kuvan ottaminen oikeaan aikaankin olisi yksi haaste. :D
Sain kuulla iloisia uutisia, että saimme kilpailussa kunniamaininnan raadilta ja näin voitimme 10€ lahjakortin Pieneen Eläinkauppaan! "Eläinkaupan raati halusi kuitenkin antaa vielä kunniamaininnan Elmiina Kuusosen lähettämälle kuvalle, jossa oli raadin mielestä erityisen voimakas tunnelataus."
Tästä pääset halutessasi lukemaan uutisen Kaupunkilehden nettisivuilta.

Tämä on siis palkittu kuva

Tänään kävin Pienessä Eläinkaupassa käyttämässä voittamamme lahjakortin. Valinnanvaikeus oli kieltämättä suuri ja mietin varmaan vartin mitä ostaisin tytöille. Lopulta päädyin ostamaan erilaisia luita, sillä niille on aina tarvetta ja niistä tytöt ainakin tykkää. Mukaan lähti jäniksen korvia, naudan mahalastuja ja pieniä possunnahkaluita. Nyt on taas hetkeksi purtavaa!


22. heinäkuuta 2017

Saarijärvi KR 22.7.2017

Tänään käväisimme Saarijärvellä näytelmissä. Lk. mäykyt oli merkitty alkavaksi vasta klo 13 maissa, joten kovin aikaisin ei tarvinnut lähteä ajamaan. Mukaan lähtivät tällä kertaa Luna ja Lara.
  Sää tänään oli hyvin vaihtelevaa: välillä satoi taivaan täydeltä, välillä taas paistoi aurinko tosi kuumasti. Meidän kehän aikana onneksi vain ripeksi vettä. Kaikki kehät olivat nurmella ja nurmi muuttuikin nopeasti todella liukkaaksi. Sai kyllä kiittää siitä, ettei mäykkyjen kanssa tarvitse juosta, isojen koirien kehissä handlerit kaatuilivat kun oli niin liukasta!

Lk. kääpiöitä oli ilmoitettu seitsemän: kaksi urosta ja viisi narttua. Lara starttasi nartut nuorten luokassa, jossa se oli yksin. Tuomari pyysi kehää ympäri ja sitten pöydälle. Ollaan nyt ehditty jonkin verran Pielaveden ryhmiksen jälkeen treenata pöydällä oloa ja siinä näkyikin kehitystä: Lara väisti paljon vähemmän kuin ennen. Tuomarina oli aivan ihastuttava Anca Giura, joka kohteli sekä koiraa että handleria erittäin ihanasti ja hänellä näytti olevan paljon asiaa koirille. :) Kehis näytti punaista ja vaaleanpunaista lappua, eli ERI ja SA sekä luokkavoitto. Tuomari oli pitänyt koko päivän aika tiukkaa linjaa etenkin SA:n suhteen, siksi en olisi uskonut Larankaan sitä saavan, kun se on vielä niin ruipelo. Mutta niin vaan sai ja vielä kehujen kera!
Luna esiintyi tänään ensimmäistä kertaa veteraaneissa. Luna oli koko päivän ollut tosi innoissaan ja vanha kehäkettu esiintyikin oikein mallikkaasti. Lunalle myös ERI ja SA sekä luokkavoitto. Samalla Luna oli toki myös ROP-veteraani, sillä uroksissa ei ollut vetskuja.

Heti vetskujen jälkeen alkoikin paras narttu kehä. Kehässä oli yhteensä viisi toinen toistaan upeampaa koiraa, Suomen parhaimmistoa, eli luvassa oli tiukka kisa. Kehässä oli aluksi viisi koiraa, joten tuomari kätteli yhden pois. Luna ja Lara pysyivät kehässä. Pariin kertaa mentiin ympäri ja järjestys oli selvä: venäläinen valionarttu voitti, toiseksi käyttöluokan narttu, kolmas oli Luna ja neljäs Lara. Lara sai myös varasertin, kun se ei muille näyttänyt kelpaavan. :D Tuomari vielä sanoi minulle, että Larasta tulee upea, kunhan se kasvaa. Jäi super hyvä mieli!
  Kaikin puolin erittäin onnistunut ja mukava päivä takana, tuli myös tavattua joitakin mäykkyihmisiä keitä en ollut pitkään aikaan nähnytkään. Meidän kehä loppui vasta vähän vailla kolme ja kolmelta jo alkoi ryhmät, joten päätettiin jäädä BIS-vet kehään. Kehä jäi pelkäksi läpijuoksuksi meidän osalta, mutta Luna jaksoi vielä loistaa, vaikka päivä oli ollut pitkä.

Griishoi Bubble White "Lara"
"Good general appearance. Beautiful head. Long muzzle. Correct bite. Missing P1 upper left jaw. Well defined body. Good forechest. Correct movement. Great expression." NUO ERI NUK SA PN4 VASERT





FI MVA Te-Biit's Uniriepu "Luna"
"8 years old, still in great shape. Strong teeth. Correct profile. Compact well defined body. Correct angulations. Good coat quality." VET ERI VEK1 SA PN3 ROP VET 





Väsyneet matkalaiset

21. kesäkuuta 2017

OHI ON 347!

Viime viikon torstaina napsahti tosiaan nollat tauluun ja nyt ollaan vajaa viikko elelty reserviläisen elämää. Kyllähän tämä hyvältä maistuu, mutta ikävä on silti jo nyt takaisin Kajaaniin. Oispa aamuja!
Viimeisillä lomilla pikkusiskoni lupautui kuvaamaan minua ja urheita "sotakoiria". ;) Tässäpä vähän kuvamateriaalia.









10. kesäkuuta 2017

Elonmerkkejä + Pielavesi RN 10.6.2017

Heippa vaan kaikille! Blogi on elellyt täydellistä hiljaiseloa viimeisen vuoden ajan. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta oikeasti aika on kulunut kuin siivillä!
Lähdin tosiaan viime vuoden heinäkuussa armeijaan ja koirien kanssa harrastaminen on ollut aivan nollissa. Viikonloppuvapailla, joita on ollut vaihtelevasti 1-4 kertaa kuussa, olen ollut joko toisella puolella Suomea poikaystävän kämpillä tai sitten ihan vaan levännyt kotona koirien keskellä sohvalla maaten. Ei ole vaan jaksanut tehdä mitään ylimääräistä ja koirien kanssa harrastaminen on jäänyt lenkkeilyn tasolle. Tj on enää 5, joten muutosta tilanteeseen odotettavissa!
Viimeiset 11,5kk naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittaessa ovat olleet elämäni upeimmat kuukaudet. Olen päässyt näkemään ja kokemaan niin paljon sellaista, mitä en olisi mitenkään koskaan tullut kokeman muuten. Helppoa ei missään tapauksessa ole ollut. Verta, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu aika paljon etenkin sotaharjoituksissa ja AUK oli hyvin pimeää aikaa, kaikilla tavoin :'D Mitään en vaihtaisi pois ja kulunut vuosi on kasvattanut minua ihmisenä niin paljon. Armeijasta jäi käteen mm. paljon ikuisia muistoja ja ystäviä sekä reservin alikersantin arvo.
Pian ollaan kuitenkin back in business koirapuolellakin!

Tänään olimme äitini kanssa Pielaveden ryhmiksessä. Itse olen esittänyt koiria kehässä viimeksi syyskuussa 2015, mutta hyvin muistui kyllä hommat takaisin mieleen. Koirista mukana olivat Lara ja Lyyli ja lisäksi meidän kasvatti ja Laran veli Tiitus oli paikalla.
Lk. kääpiöitä oli yhteensä viisi. Ne olivat viimeisenä kehässä ja kehä oli myöhässä, joten ennen kehää oli hyvin aikaa tavata tuttuja, joita oli ihan mukavasti paikalla.
Meidän tiimistä ensin kehään meni "miesvahvistus" eli Tiitus. Tiituksen esitti hänen omistajansa ja se esiintyikin oikein nätisti. Harmillisesti vain Tiitus kantaa häntäänsä todella korkealla (kuten isänsä) ja siitä myös tuomari sakotti. Tiitus sai EH:n. mutta arvostelu oli erinomainen hännänkantoa ja liikkeitä lukuunottamatta. Ei valitettavasti muistettu/ehditty ottaa Tiituksesta kuvia.
Uroksia oli kaksi eikä kumpikaan saanut SA:ta, joten nartut alkoivat hyvin nopeasti Tiituksen kehän jälkeen. Vuorossa oli meidän höpönassu Lara, ainoana junnuluokassa. Neiti liikkui niiiin hyvin ja ryhdikkäästi, mutta pöydällä arasteli ja väisti. En voi kyllä syyttää ketään muuta kuin itseäni, enhän ole harjoitellut Laran kanssa kehäkäyttäytymistä inttivuoteni aikana yhtään ainoata kertaa... Treenit kutsuu siis! Lara sai erinomaisen, SA jäi saamatta itseluottamuksen puutteen ja massattomuuden takia. Tuomarilta saatiin paljon kehuja siitä, kuinka lupaava Lara on. Ja tiedänhän minä sen itsekin. 
Viimeisenä kehään tepasteli Lyyli. Lyyli esiintyi erinomaisen hienosti ja se näkyi myös tuloksessa: erinomainen ja SA. Siitä jäätiinkin suoraan paras narttu -kehään joka oli samalla kertaa ROP-kehä, sillä kukaan uroksista ei saanut SA:ta. Lyylin kanssa kehässä rotunsa parhaan titteliä havitteli myös nätti nuorten luokan narttu. Kierros kehää yhdessä ympäri ja tuomari oli päätöksensä tehnyt: minulle ojennettiin punakeltainen ruusuke. Sertiähän me ei voida ottaa vastaan, joten se meni sitten seuraavalle.

Griishoi Black And White "Tiitus" 
 "Kookas maskuliininen uros, jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Purenta ok. Hyvä kaula. Hyvä eturinta. Vankka luusto. Hyvä rintakehä. Pitkä lanne. Hyvät takakulmaukset. Mustalaikullinen hyvä turkki. Erittäin korkealla pystyssä kannettu häntä. Liikkuu leveästi takaa, sivuliike lyhytaskelinen. Mukava luonne. JUN EH JUK2

Griishoi Bubble White "Lara"
"17kk:n ikäinen mukavankokoinen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä kallo ja kuono-osa. Hyvä pigmentti. Hyvä purenta. Hyvä eturinta. Hyvä luusto. Pitkä lanne. Hyvä selkä. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen turkki. Kaunis väri. Hyvä häntä. Liikkuu rodunomaisesti. Tarvitsee massaa ja lisää itseluottamusta." JUN ERI JUK1

Tänään otettu kuva, josta hyvin näkee juurikin massan puutteen :D Lara 17kk.


Griishoi Awakuuntytär "Lyyli"
"4v. Feminiininen narttu jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Purenta ok. Hyvä kaula. Hyvä luusto. Hyvä eturinta. Hyvä runko. Pitkä lanne. Hyvät takakulmaukset. Hyvä häntä. Kaunis turkki. Liikkuu rodunomaisesti ja hyvällä ryhdillä." AVO ERI AVK1 SA PN1 ROP 








































Tuomarina Kristiina Ahlberg