9. marraskuuta 2017

Uusia haasteita syksyyn

Viime torstaina tapahtuikin jotain uutta ja jännittävää: aloitimme Lyylin kanssa agilityn! Pääsimme suoraan Pro Perron valmennusryhmään, sillä minulla on aiempaa kokemusta lajista Lunan kanssa. Onhan siitä jo yli puolitoista vuotta, joten ei minullakaan kaikki ihan kirkkaana mielessä ole. Uskon että kaikki kuitenkin muistuu melko nopeasti mieleen.
Ensimmäisellä kerralla totutimme Lyylin palkkausalustaan ja otimme pieniä pätkiä putkia ja hyppyjä, n. kuuden esteen rataa. Meni suhteellisen hyvin, ottaen huomioon että kaikki oli Lyylille ihan uutta. Myös halli oli vähän tuntemattomampi, joten ihan kauheasti olisi tehnyt mieli käydä kaikki nurkat haistelemassa. Minä pääsin myös heti muistelemaan, miten persjättö tehtiinkään.
Tosi hyvät fiilikset jäi ekoista treeneistä ja jatkossa treenaillaankin joka torstai. Ehkäpä joku kerta saisin videota meidän menosta tänne blogiin.

Agilitynakki Lyyli, äitiinsä tullut!


KPSH:lla alkoi lauantaina pentukurssi, jossa toimin vastuukouluttajana. En ole ennen toiminut pentukurssin kouluttajana joten tämäkin oli ihan uusi haaste. Rallya olen ennenkin kouluttanut, mutta pennut ovatkin hieman eri asia.
Tosi mielenkiintoista hommaa kyllä, jo ekan kerran jälkeen huomasin että kouluttajanakin oppii kurssilla paljon uutta etenkin koirien käyttäytymisestä. Kurssilla olevat rodut ovat hyvinkin erilaisia ja yksilöiden välillä on suuria eroja. Toiset osaavat jo valmiiksi paljon kaikkea, toiset ovat tulleet kurssille oppimaan kaiken. Siksi jokainen tehtävä on suunniteltava yksilöllisesti, jotta jokainen koirakko siitä hyötyisi.
Olen iloinen että sain ottaa tämän haasteen vastaan. Ja onhan mulla ihan huiput apukouluttajat, näissä tunnelmissa mennään seuraavat viisi viikkoa!

26. lokakuuta 2017

Päiväretkellä Orinorolla

Viime Sunnuntaina lähdimme kaverini ja Lyylin kanssa Leppävirralle Orinoron rotkolle. Siellä on merkitty n. 7km pituinen luontopolku, jonka kiersimme.




Alkumatka ennen rotkoa oli lähinnä pelkkää metsää, rotkon jälkeen loppumatka oli aukeaa ja soista. Pitkospuut oli lähes koko matkalla helpottamassa kulkemista.
Matka sujui hyvin, sää oli poutainen, maisemat olivat kauniita ja meillä oli kivaa. Etenkin itse rotkolaakso oli upea! Sai tuntea olevansa tosi pieni kallioiden vieressä.
Reitillä oli myös nuotiopaikka ja kota, johon pysähdyimme paistamaan makkaraa. Lyylikin sai oman juustomakkaran, oli aika onnellinen koira :)

Oli kaikin puolin kiva reitti, suhteellisen helppokulkuinen ja se oli merkitty koko matkalta hyvin, eli eksyminen olisi ollut todella hankalaa. Meillä reitin kiertämiseen meni n. 2,5h mukaanlukien eväs- ja valokuvaustauot. Orinoro on myös kivan lähellä meitä, kun autolla matkaa Kuopiosta tuli vajaa tunti. Voin suositella, jos luontopolut kiinnostaa. Tässä muutamia puhelinkuvia reitin varrelta.









Ps. Iloisia uutisia Virosta: B-pentueen isä Sarahill Chuck Norris kävi viime viikonloppuna Virossa näytelmissä ja on uusi EE MVA! Onnittelut omistajalle ja kasvattajalle! 

20. lokakuuta 2017

Oman seuran rally-tokokisat

Pari viikkoa sitten olin oman seuran rally-tokokisoissa täällä Kuopiossa. Olin koko päivän töissä ja siinä ohessa kisattiin Lunan kanssa AVOssa.
Kisapäivä alkoi alokasluokalla, jossa olin sihteerinä. Sihteerin homma on kyllä tosi mielenkiintoista, siinä näkee kaiken ihan eri tavalla kuin jos olisi vain yleisössä katsojana.
Alon jälkeen lähdin valmistelemaan Lunaa, joka oli odottanut koko aamun autossa. Onneksi se osaa odottaa rauhallisesti eikä stressaa.
Pian alkoikin rataantutustuminen. Koska kisasimme luokan toisina, kiersin vain radan nopeasti läpi ja hain Lunan. Se vaikutti aika energiseltä, mikä ei ole mikään ihme kun se oli levännyt koko aamun.

Meidän kisasuoritus ei mennyt mitenkään mainitsemisen arvoisesti. Luna jumitti heti alussa ja vilkuili yleisöön ja uusittiin jo heti eka kyltti. Kun mentiin pois päin yleisöstä, meno olikin ajoittain ihan kivan näköistä ja etenkin spiraalin Luna seurasi oikein kauniisti! Se olikin sitten ainut tehtävä mihin olin suorituksessamme tyytyväinen.
Toiseksi viimeisin kyltti oli hyppy. Aikaisemmin Luna on tehnyt sitä, että on kisoissa saattanut kokonaan kiertää esteen. No nyt se hyppäsi hirveällä innolla ja jatkoi samalla menolla matkaa varmaan kymmenisen metriä... :D Kyllä se sitten sai kuulonsa takaisin ja tuli luokse, mutta luonnollisesti -10p koska rintamasuunta muuttui. Ei oltaisi voitu uusia koska oltiin tehty jo sallitut uusimiset aikaisemmin.
Meidän meno oli taas sellaista etten itsekään tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Jotkut varmaan mietti, että mitä me tehdään kisoissa kun ei osata mitään, mutta treeneissä Luna on oikeasti kuin toinen koira. Varmaan koko halli minut mukaan lukien repesi siinä vaiheessa kun Luna päätti jatkaa hypyn jälkeen agilityradalla rallyn sijaan. Mäyräkoirat ♥


Rouva Lunskuukkeli radan jälkeen

Jäätiin neljä pistettä vajaaksi tuloksesta, minkä kyllä arvasin jo siinä vaiheessa kun poistuttiin kisaradalta. Mutta hei; pari vuotta sitten Pieksämäen kisoissa saatiin 10 pistettä koko radalta, eli olihan tämä yli 50p paremmin!!!! :D
Oman suorituksen jälkeen olimme vielä nollakoirakkona voittajassa, rata meni silleen ihan mukavasti mutta Luna päätti että istumiset sai tältä päivältä riittää. Minä päätin että ei kyllä riitä. Siinä sitten keskusteltiin hyvä tovi että istutaanko vai eikö istuta. Istuttiin lopulta.
Mestariluokassa toimin vielä sihteerinä ja sien jälkeen päivä oli paketissa. Yritin löytää tähän postaukseen kuvan siitä kisaradasta, mutta en löytänyt sitä netistä ja puhelimestakin olin jo poistanut kuvan.


24. syyskuuta 2017

Kehätreeniä mätsärissä

Tänään kävimme Siilinjärvellä mätsärissä, sillä Lara tarvitsee kehätreeniä virallisia näyttelyitä varten. Mukaan lähti myös vanha rouva Luna, koska hän pitää esiintymisestä niin kovasti :)
Ilmoitin siis Lunan veteraaneihin ja Laran pieniin aikuisiin. Ensin oli veteraanit, joita oli yhteensä vain neljä.
Lunan parina oli kultsu, joka ei malttanut oikein liikkua. Luna esiintyi tosi kauniisti vaikka pöytää ei ollutkaan käytössä ja se sai paljon kehuja tuomarilta. Luna on "hurmaava ja ikäistään nuoremmalta vaikuttava koira jolla on ihana luonne, hyvät takakulmaukset ja erinomaiset liikkeet". Kommentit lämmittivät mieltä kovasti! Luna sai punaisen nauhan.
Punaisten kehässä oli siis Lunan lisäksi vain yksi toinen koira, joka oli rodultaan villakoira. Pari kertaa mentiin yhdessä ympäri ja lopulta Luna vei voiton ollen siis PUN1!

Kehän jälkeen treenailin Laran kanssa ja pian olikin meidän vuoro mennä kehään. Laralla oli eri tuomari kuin Lunalla. Lara arkaili hieman liikkeessä, kun meidän parina ollut bostoninterrieri kulki takana ja röhisi. Se oli selvästi kovin pelottavaa. Pöydällä Lara oli reipas vaikka sitä jännitti. Antoi kuitenkin tuomarin tutkia. Yksittäisliikkeissä Lara meni nätimmin. Saatiin sininen nauha.
Sinisten kehässä koiria oli kuusi. Mentiin kaksi kierrosta kehää yhdessä ympäri ja seisotettin pitkään, kunnes tuomari oli tehnyt valintansa. Sitten tuomari huusi: "Mäykky ykkönen!". En tiedä, oliko ilmeeni siinä vaiheessa enemmän iloinen vai kauhistunut. Myös sinisten voittajat menivät BIS-kehään, joten minulla ei olisi ketään handleria toiselle koiralle. Ketään tuttujakaan ei sattunut olemaan paikalla tällä kertaa.

Kehän jälkeen alkoikin kuumeinen handlerin etsiminen. Huomasin, että paikalla oli kaksi muuta lk. mäykkyä omistajineen. Kävin kysymässä heiltä, josko jompi kumpi voisi esittää Laran. Esittäjä löytyi, mahtavaa! Suuri plussa oli myös se, että hänellä oli kokemusta mäykyn esittämisestä.
Esittäjä treenaili sitten Laran kanssa ja heillä meni ihan hyvin, vaikka aluksi Lara olikin ihan ihmeissään, koska eihän sitä ole koskaan esittänyt muut kuin minä ja äitini. Olin yllättynyt, miten hyvin se meni vieraan kanssa.
BIS-kehässä ei juostu ollenkaan, seisotettiin koiria ikuisuudelta tuntuva aika. Luna jaksoi hirmu hyvin, mutta Lara oli jo väsynyt eikä malttanut koko aikaa seisoa nätisti. Tuomarit valitsivat jatkoonmenijät, Luna tai Lara eivät kuuluneet näihin, kuten ei myöskään kolmas kehässä ollut mäykky eikä muutkaan pienet koirat tällä kertaa.

Olipas aika hieno päivä kaikilta osin ja oli mahtavaa tutustua uusiin mäykkyihmisiin. Mäykkykansa on kyllä pääosin todella mukavaa, avointa ja auttavaista porukkaa, toivottavasti ilmapiiri pysyy jatkossakin yhtä hyvänä. ♥

Pienten aikuisten sinisten sijoittuneet. Kuva VSKK ry:n fb-sivuilta

Neidit poseeraa

19. syyskuuta 2017

Aktivointipelit sadepäivän ilona

Viime aikoina on ollut useita sadepäiviä, kun on satanut käytännössä koko päivän ja lenkit ovat jääneet suunnilleen talon ympäri kiertämiseen. Meidän maastonakit ovat sen verran mukavuudenhaluisia, että sadesäällä ei lenkeillä kauaa viihdytä, kun mahanalusetkin kastuvat ikävästi. (Ja sitten kuitenkaan jäljestäminen märässä metsässä ei ole mikään ongelma :D)

Jollain tavalla energia olisi kuitenkin saatava purettua myös sadepäivinä. Niinpä hyödynnämme erilaisia aktivointipelejä, joita meiltä löytyy peräti kahdeksan erilaista (alla kuva). Lisäksi välillä käytössä on ihan pahvipakkaukset, esim. tyhjät maitotölkit, joihin laitetaan nameja sisälle. Niistä vaan tulee iso sotku, kun tytöillä on tapana silputa pahvi ihan pieniin osiin...

Tytöt todella tykkäävät pelata näillä, eivätkä millään jaksaisi edes odottaa namipalojen laittamista paikoilleen. Varsinkin Lyyli on oikea taituri ja se ratkaisee kaikki pelit hetkessä. Lunalta ja Lillalta myös kaikki pelit sujuu, mutta tahti on varmaan puolet hitaampi Lyyliin verrattuna. Lara ei vielä oikein ymmärrä aktivointipelien ideaa ja sitä pitää joissain peleissä avustaa alkuun, kunnes se tajuaa idean (tai sitten ei tajua). :D Nuo helpoimmat, kongi sekä vihreä ja punainen pallo, sujuvat Laralta hyvin. Ja pahvin silpominen on Laltsun mielestä ihan parasta puuhaa.

Taitava Lyyli

"Näillä voi pelata myös kahdestaan!", tuumivat Luna ja Lilla

10. syyskuuta 2017

Mäykkyerkkari 27.8.2017

Tämä postaus tulee nyt useamman viikon myöhässä, koska arvostelut olivat ruotsiksi ja ne oli yllättävän suuri työmaa saada kirjoitettua tänne (ja saada niistä selvää), kun ruotsin kieli ei tosiaankaan kuulu vahvuuksiini. Edelleen voi olla väärin kirjoitettuja sanoja joukossa, mutta jospa niistä pääpiirteittäin saisi selvää. Pahoittelut!

Tänä vuonna mäykkyerkkari järjestettiin Tervon Lohimaassa. Päivä meni siis hyvin mäykkymäisissä tunnelmissa. Näyttelypaikalla oli itse näyttelyn lisäksi muutakin oheistoimintaa, käytiin mm. punnitsemassa koirat ja ansaitsemassa niille ruokaa!
Tuomarivalintaan olin hieman pettynyt, täysin tuntematon nimi eikä edes kasvattajatuomari. Kyseessä kuitenkin erkkari. Ruotsalaiset tuomarit eivät muutenkaan yleisesti ottaen ole mäykyillä minun makuuni, mutta lähdettiin kuitenkin kun niin lähellä meitä erkkari järjestettiin! Erkkarit ovat aina hienoja tapahtumia, kun koko maastonakkiväki on kokoontunut yhteen. :D
Päätettiin tällä kertaa ilmoittaa näyttelyyn kaikki meidän "kisakuntoiset" koirat, eli Lyylikin tuli kehäilemään. Kehässä oli myös useita uusia mäykkytuttavuuksia, joita en ollut ennen tavannutkaan.

Lara aloitti nartuissa nuorten luokassa. Pöydällä Lara säikähti, kun tuomari alkoi tutkimaan häntää ja arkaili muutenkin pöydällä enemmän kuin tavallisesti. Liikkeet meni tosi nätisti. Lara sai EH:n, lähinnä tuon pöytäarkuuden takia. Se tuppaa usein alentamaan arvosanaa, niin kuin myös Pielavedellä alkukesästä jäi sen takia SA saamatta. Treeniä vaan edelleen ja nuori koirahan Laltsu vielä on.
Seuraavaksi olikin läpsystä vaihto, kun Lyyli tuli narun päähän. Lyyli esiintyi niin super kauniisti ja se varmaan esiintyisi ihan ilman handleriakin. :D Lyylille ERI, luokkavoitto ja pinkki ruusuke, eli kilpailu Lyylin osalta jatkui vielä.
Avoimen jälkeen oli aikaa hengähtää, sillä ennen veteraaneja oli välissä käyttö- ja valioluokka. Veteraaneissa oli Lunan lisäksi toinen narttu. Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä Luna oli kisannut kyseisen venäläisen nartun kanssa viimeksi yli seitsemän(!) vuotta sitten, välillä voittaen, välillä häviten. Tällä kertaa voitto meni venäläiselle nartulle, Luna sai kuitenkin myös SA:n eli kilpailu jatkui myös Lunan osalta. Edelleen kahdeksan vuoden jälkeen veteraanina Luna saa kehuja upeista liikkeistään ja muutenkin siitä, että se on hyvin säilynyt.

Paras narttu -kehään oli selvinnyt viisi narttua, joihin siis Lyyli ja Luna kuuluivat. Tuomari seisotti koiria yhdessä ja sitten mentiin pari kierrosta ympäri, lopulta järjestys oli selvä. Lyyli oli PN3 ja Luna PN4, eli sijoille ylsivät molemmat. Seura oli erittäin kovaa, paras narttu oli Maailman Voittaja, ja kakkonenkin oli multivalio. Hauska fakta on myös se, että PN1 ja PN2 olivat tytär ja äiti, samoin kuin PN3 ja PN4! :D Serti meni sitten sijoittumattomalle, sillä kaikki neljä parasta olivat jo käytännössä valioita (Lyyliltä puuttuu vielä koetulos). Aika hieno päivä kaikin puolin!! Noh, sää olisi toki voinut olla lämpimämpi...

PN-kehässä

Griishoi Bubble White "Lara"
"P1 vänster saknar. Medelstor, utmärkt helket mycket vackert huvud. Bra hals och förbröst, kort i överarm och framskjuten skuldra, bröst korg kunde vara längre, bra vinklad bak, lite lång i ländpartiet kör sig väl från alla håll. Behöver mer ringträning, är ängslig." NUO EH NUK2

Griishoi Awakuuntytär "Lyyli"
"Medelstor, utmärkt typ, mycket vackert feminint huvud. Bra bett och hals, bra forbröst, oppna vinklar fram, bra bröstkorg, bra rygg. Bra bakensviklar, ryg kort kors, bra påls och fårg, rör sig mycket väl från alla håll." AVO ERI AKV1 SA PN3 


FI MVA Te-Biit's Uniriepu "Luna" 
"Välbevarad 8-årig veteranik av utmärkt typ, vackert feminint huvud, bra bett och hals. Kort i överarm och branut i skuldra. Kunde ha bättre förbröst. Bra bröstkorg, bra vinklad bak, rör sig mycket väl från alla håll. Bra påls, vackert färg." VET ERI VEK2 SA PN4
 
 
Kehässä kuuluu olla hauskaa! :D


Tuomarina Maria Ullman Hierner, Ruotsi

Päivän väri oli pinkki

26. elokuuta 2017

Lyyli verijäljellä

Torstai-iltana kävin vetämässä verijäljen metsään Lyyliä varten. Jälki oli pituudeltaan n. 200 metriä, sillä tämä oli Lyylin ensimmäinen kerta verijäljellä. MEJÄ-kokeessahan jälki olisi sitten 900-1000m. Tein myös jäljelle vain yhden kulman kahden sijasta.
Perjantaina aamupäivällä lähdin Lyylin kanssa jäljelle. Jälki oli iältään n. 15 tuntia. Vein sorkan kaadolle, vaihdoin Lyylille pannan ja jälkihihnan ja sitten mentiin!

Lähdössä Lyyli merkkasi makauksen pissaamalla ja lähti parin minuutin tutkiskelun jälkeen varman oloisesti jäljestämään. Jonkin ajan päästä Lyyli ilmeisesti hukkasi jäljen hetkellisesti, sillä se lähti paluusuuntaan parin metrin verran. Nopeasti se löysi kuitenkin jäljen uudestaan.
Jäljen ainoan kulman eli makauksen Lyyli merkkasi mielestäni hyvin haistelemalla tarkasti. Viimeinen pätkä makaukselta kaadolle meni tosi hyvin, Lyyli jäljesti todella varmasti ja reippaasti. Kaadolle saavuttaessa Lyyli näytti kiinnostuksen sorkkaan haistelemalla.
Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen Lyylin ekaan verijälkeen, kovin paljoa parannettavaa ei ilmennyt. Jatketaan treenailua ja ehkäpä joskus eksymme MEJÄ-kokeisiinkin.


Lyyli ja sorkka