25. helmikuuta 2018

Viikonloppu täynnä rallya

Tämä viikonloppu meni kokonaan rally-tokon parissa. Lauantaina oli Hukka-Putken järjestämät tuplakisat Kuopiossa, Musti&Mirri areenalla. Olin ilmoittanut Lunan molempiin kisoihin, kun kerran oli näin lähellä mahdollisuus kisata.
Pari viikkoa sitten oltiin samalla hallilla mölleissä. jotka menivät meidän osalta ihan pieleen. Jo heti lähtökyltiltä Luna lähti huitelemaan omille teilleen ympäri kenttää eikä ottanut mitään kontaktia. Sain huudella kuuroille korville ja Luna tuli luokse vasta kun otin namin esille. Loppurata meni jotenkuten namien voimalla. Jep, hyvä kenraaliharjoitus kisoille. Ei ollut kovin luottavainen mieli kisapäivän aamuna.

A-kisan avoin luokka alkoi yhdentoista maissa. Sen kisan tuomarina oli Pia Heikkinen.
Meidän rata alkoi ihan hyvin, muutama eka kyltti meni lupaavasti. Sitten arvon rouva Luna veti homman ihan pelleilyksi, ei tehnyt oikein mitään mitä pyysin vaan haisteli vain ympäri kenttää. Ja sitten se päätti kakata. Sinne radalle. Meni tunteisiin, ihan vähän. Ja just oltiin käyny oikein hyvän pituinen lenkki ulkona, mutta eihän se tietenkään sinne voinut tarpeitaan tehdä kun oli niin kylmä. Pylly jäätyy.
Siitä tuli siis automaattisesti hylätty, vaan tuskimpa muutenkaan oltais tulosta siltä radalta saatu kun Luna alkoi perseilemään. Vedettiin rata kuitenkin loppuun. Radan jälkeen mietin aika pitkään, osallistunko toiseen kisaan ollenkaan. Koska se oli jo maksettu niin ajattelin että samapa se on käydä sekin rata heittämässä, ihan treenin kannalta jos ei muuta.

A-kisan rata


B-kisan avo alkoi puoli kahden aikoihin, eli kisasuoritusten välissä ehti hyvin hengähtää. Toisen kisan tuomarina oli Taru Leskinen.
Mulla tais vaihtua koirat ratojen välissä, ei nimittäin voinut olla sama koira tällä jälkimmäisellä radalla! Luna teki niiiin nätisti ja topakasti, häntä heiluen! Tuomarin kommenteissakin luki että "tekipäs topakkana töitä". Saatiin samalla meidän paras tulos ikinä, 87p.
Luna näytti sen, että se tasan tarkkaan osaa vaikka mitä kunhan se haluaa. Naurattaa, miten parin tunnin sisällä toinen rata voi mennä ihan perseelleen ja toinen rata huippuhyvin. No, Luna on Mäyräkoira. Isolla ämmällä. ♥ Meille tuli radalta yksi -3p ov ja loput olivat -1p virheitä.

B-kisan rata


Sunnuntaina vuorossa oli rally-tokon koetoimitsijakurssi. Kurssi järjestettiin Musti&Mirri areenan kokoustilassa ja se kesti noin seitsemän tuntia. Kurssin veti rt ylituomari Taru Leskinen. Päivä oli rento ja mukava, käytiin lähinnä läpi sääntöjä ja erilaisia keissejä mitä on käynyt/voisi käydä rt-kisoissa. Harjoiteltiin myös Virkun käyttöä.
KPSH:lta kurssilla pätevöityi tänään minun lisäkseni kolme uutta koetoimitsijaa, joten nyt meillä on aika hyvät puitteet järjestää jopa tuplakisoja.



9. helmikuuta 2018

Seinävuoren rotkolla

Lauantaina vapaapäivän ja kauniin sään kunniaksi pakkasimme reput ja suuntasimme kaverini ja Lyylin kanssa auton kohti Tuusniemeä. Kohteena tällä kertaa oli Seinävuoren rotkolaakso, Pohjois-Savon ehkäpä suosituin retkeilykohde.



Paikalle oli helppo löytää, sinne oli hyvät opasteet. Tie oli myös aurattu parkkipaikoille asti.
Aluksi suunnitelmissa oli kiertää n. 2,5km pituinen rotkolaakson ympäri kiertävä retkeilyreitti, mutta valitettavasti lunta oli puoleen reiteen asti.
Edes lumimäärä ei välttämättä olisi ollut este reitin kulkemiselle, vaan meidät pysäytti lopulta reitin huono merkitseminen. Alkumatkalla opasteet näkyivät vielä suhteellisen hyvin, mutta ehkä 400m kuljettuamme (johon meni umpihangessa varmaan 10min) ei löydetty enää merkintöjä reitistä, joten oli täysin mahdotonta enää jatkaa.
Käännyttiin omia jälkiämme takaisin ja pistin tulet laavun nuotiopaikalle. Syttyi yllättävän helposti, vaikka epäilin, olisivatko taitoni päässeet ruostumaan ;) Paistettiin makkarat ja juotiin teet, Lyylikin sai puolikkaan makkaran. Voi miten onnellinen neiti! Se myös nautti kovasti nuotion lämmössä oleilusta.



Kun olimme saaneet mahat täyteen, kävimme näköalapaikalla ihailemassa maisemia. Sinne oli n. 300 metrin matka parkkipaikoilta ja sinne oli suhteellisen helppo kulkea, sillä ei tarvinnut kulkea ihan umpihangessa kun siellä olivat muutkin käyneet. Puut peittivät jonkin verran näköalaa rotkoon ja muutenkin varmasti kesällä hienommat maisemat, kun kaikki ei ole lumen alla peitossa. Varmasti käydään testaamassa kohde kokonaisuudessaan paremmissa olosuhteissa kesällä. :D
Oli oikein hauska päivä vaikka ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Metsässä sielu lepää. ♥





22. tammikuuta 2018

Kajaani KV


Viikko sitten lauantaina startattiin tämä näyttelyvuosi käyntiin Kajaani KV:ssa. Kun saavuimme Kajaaniin, tuntui kuin olisi palannut kotiin. Näyttely järjestettiin pallohallissa, jossa tuli intin aikana juostua muutama cooper ja viereisellä urheilukentällä oli meidän sotilasvala elokuussa 2016. Niin paljon muistoja!

Lk. kääpiöitä oli ilmoitettuna kymmenen. Kolme urosta, seitsemän narttua. Kehä alkoi heti klo 10 lk. kaniineilla, joita oli vain kaksi. Seuraavaksi alkoikin kääpiöt. Meiltä olivat tällä kertaa ilmoitettuna Lara ja Lyyli avoimessa ja Luna vetskuissa. Lyylin ja Laran lisäksi avoimessa oli yksi toinen koira.
Ensin oli Lyylin vuoro. Lyyli esiintyi tosi kivasti saaden ERIn, siitä läpsystä vaihto Laraan. Lara ei väistänyt pöydällä ollenkaan ja malttoi yllättävän hyvin, vaikka tuomari tutki suuta piiitkään puuttuvan hampaan takia. Näyttää siltä, että pöytäjännityksestä oltaisiin päästy yli *koputtaa puuta*. Lara ei ollut tällä kertaa ollenkaan tuomarin mieleen ja kehätoimitsija nosti keltaisen lapun - Hyvä. Vaan olipa se ihan Lallin näköinen arvostelu ja hammaspuutos laski arvosanaa.
Lara jäi siis kokonaan kilpailuluokasta pois, Lyylin lisäksi siellä oli toinen narttu joka oli myös saanut erin. Kierros ympäri ja Lyyli oli ykkönen kera SA:n.
Luna oli ainut veteraani. Se esiintyi oikein pirteästi ja energisesti ja tuomari kommentoikin heti Lunan nähdessään, että siltä ei ainakaan energiaa puutu. Luna oli erinomaisen arvoinen ja samalla ROP-veteraani.

Paras narttu -kehään jatkoi meidän porukasta siis vain Lyyli. Kehässä oli yhteensä kolme koiraa. Taidettiin mennä kierros ympäri, tuomari ohjasi meidät kärkeen ja mentiin vielä toinen kierros jonka jälkeen tuomari kätteli meidät parhaaksi. Koska yksikään uros ei ollut sertin arvoinen, Lyyli oli suoraan sekä paras narttu että rotunsa paras ja samalla napsahti plakkariin Lyylin toinen CACIB! Huippua!

Griishoi Awakuuntytär "Lyyli"
"4v. Erinomaisen tyyppinen. Hyvät rungon mittasuhteet. Sopiva luusto. Kaunisilmeinen pää. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Sopiva eturinta. Rintakehä voisi olla pidempi. Lyhyehkö rintalasta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Tarmokkaat liikkeet. Hyvä karva. Miellyttävä käytös." AVO ERI AVK1 SA PN1 ROP CACIB



Griishoi Bubble White "Lara" 
"2v. Hieman raajakas kokonaisuus. Tänään hoikassa kunnossa. Hyvä päänmalli. Kaunis ilme. Oikea purenta. Ryhdikäs kaula. Ylälinjan tulisi olla sulavampi. Hyvin kehittynyt eturinta. Rintakehän tulisi olla pidempi. Lyhyt rintalasta. Sopiva luusto. Tasapainoiset kulmaukset. Takaliike jää hieman rungon alle ja sivuliike voisi olla tasapainoisempi. Hyvä karva. Ajoittain ylpeä hännästään. 
Vasemmalta ylhäältä P2 puuttuu." AVO H




Te-Biit's Uniriepu "Luna"
"Lähes 9v. Hyvät rungon mittasuhteet ja luusto. Kaunisilmeinen pää. Oikea purenta. Alaleuka voisi olla vahvempi. Jalo ja ryhdikäs kaula. Ylälinja voisi olla hieman jämäkämpi ja rintakehä pidempi. Lyhyt rintalasta. Sopiva eturinta. Riittävästi kulmautunut edestä, enemmän takaa. Reippaat liikkeet. Hyvä häntä. Oikea karvanlaatu. Reipas käytös ja esiintyminen."  VET ERI VEK1 ROP-VET  




Isoihin kehiin oli meiltä siis menossa sekä Lyyli että Luna. Nelosryhmän ryhmäkehä ja vetskujen esiarvostelukehä menivät ikävästi päällekäin, mutta onneksi äitini meni Lunan kanssa esiarvosteluun. KV-näyttelyiden isoissa kehissä on kyllä ihan erilainen fiilis kuin ryhmä- tai kr-näyttelyiden isoissa kehissä.
Sekä Lyyli että Luna esiintyivät vuorollaan upeasti monen tunnin odottelun jälkeen. Kummallekaan ei kuitenkaan sijoituksia. Mäykkyryhmässä yksikään lyhkäri ei yltänyt sijoille tällä kertaa.


    


 

Lyyli ryhmäkehässä. Kuva: Sinikkafoto

15. tammikuuta 2018

Whippet-rotuseminaari ja Krista Karhun rallytokovalkka

Heti vuoden alkuun, 2.1 pääsimme Lunan kanssa Krista Karhun oppiin, kun hän tuli kouluttamaan KPSH:n hallille Kuopioon. Krista Karhu on eläintenkouluttaja, rallytokon ylituomari ja rallytokon Suomenmestari.
Aamupäivällä jokaisella koirakolla oli 20min yksityisopetus, jossa käytiin läpi ohjaajan esille tuomia ongelmakohtia. Illalla oli vuorossa ratatreeni palautteineen.
Meille tuli valmennus todellakin tarpeeseen sillä meillä on ollut jo pidemmän aikaa lähes ylitsepääsemätön ongelma: treeneissä tehdään pääasiassa tosi hyvin, mutta kisoissa ollaan kuin toinen koirakko: Luna vilkuilee ihan muualle, ottaa häiriötä pienimmistäkin asioista jne. Tämän takia olemme myös jumissa avoimessa luokassa vaikka voittajan liikkeetkin olisi jo kisavalmiita.
Saatiin paljon vinkkejä ja uutta motivaatiotakin, mikä on kieltämättä ollut loppuvuonna kateissa rallyn osalta. Uuteen nousuun! Lähdetään liikkeelle vauva-askelin liikkeistä, jotka sen pitäisi osata jo vaivatta ja lisätään häiriötä asteittain. Yritetään saada paljon ratatreeniä esim. möllikisoissa.

Oppilas Luna tauolla

Loppiaisena 6.1 olin mukana whippetien rotuseminaarissa Kuopiossa. Olin siellä esittämässä koiria, mutta siinä samalla kuunnellessa ja katsellessa oppi kyllä todella paljon whippeteistä (joka oli minulle uusi tuttavuus rotuna) sekä koirien rakenteesta ylipäätään. Seminaarissa toimivat kouluttajina ulkomuototuomarit Markku Mähönen ja Unto Timonen.
Aamupäivällä käytiin kuvien ja esimerkkikoiran (alemmassa kuvassa) avulla läpi whippetin rotumääritelmä. Jokainen kohta erikseen: yleisvaikutelma, kallo, kuono, silmät, korvat, runko, häntä jne... Aihe herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua.
Iltapäivällä käytiin koiria läpi pöydällä ja liikkeissä ja seminaarin osallistujat pääsivät kommentoimaan, tutkimaan ja vertailemaan koirien rakennetta tarkemmin. Päivän lopuksi he pääsivät vielä kirjoittamaan arvostelut koirista.
Pääsin esittämään päivän aikana niin monta koiraa etten edes muista, hyvin erilaisia luonteeltaan. Mieleen jäi ihastuttava brindle Mysti, joka oli hyvin innokas ja leikkisä kaveri! :D
Oli kyllä mahtavan opettavainen päivä, toivottavasti mäyräkoirillekin järjestettäisiin vastaava joskus tulevaisuudessa. Rotuseminaarithan ovat vielä melko tuore ilmiö Suomessa.

Kuva: Karoliina Holmavuo

15. joulukuuta 2017

Messari 2017

Voittajaviikonlopusta alettu pikkuhiljaa selviämään ja takaisin arkeen palattu. Olipa taas oikein kiva olla paikalla, viime vuonna jäi armeijan takia välistä.
Reissu alkoi torstaina, kun suuntasin iltapäivällä junalla kohti Helsinkiä. Perillä rautatieasemalla minua oli vastassa kaverini. Lähdimme yhtä matkaa hotellille johon jäi matkatavarat ja menimme syömään. Illalla hotellilla kertasin vielä englanniksi koirasanastoa, sillä luvassa oli kolmen päivän englannin kirjoitusurakka.
Jokainen aamu alkoi klo 5.30, tietenkin hotelliaamiaisella ja paikan päällä messukeskuksessa oli päivittäin kehisten aamubriiffi.


Perjantaina ja lauantaina olin italialaisen Pietro Marinon kehässä kirjoittamassa. Hän oli aivan ihastuttava persoona ja hänellä oli myös vaimo mukana, selvisi että myös hän on tuomari. Kummallekin heistä tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa ja he kyselivätkin meiltä vinkkejä Helsingin nähtävyyksiin. Harmi vain, minä ja kehisparini olimme molemmat itä-Suomesta, emme siis olleet ehkä ihan parhaita Helsinki-oppaita.
Minulla oli siis molempina päivinä sama kehispari. Homma toimikin meillä ihan mahtavasti, joten oli onni että saimme työskennellä jokaisen päivän yhdessä.

Perjantaina arvosteltavina rotuina olivat musta sekä pippuri & suola snautseri, bergamasco, maremmano-abruzzese, italianseisoja ja spinone. Lauantaina vuorossa olivat lagotto, cane corso ja etnankoira.
Hauska fatka, joka ikinen perjantaina ja lauantaina kirjoittamani arvostelu (vähän vajaa 200 arvostelua) alkoivat sanoilla "good type". :D
Päivästä selviydyttyäni kävin shoppailemassa Helsingin keskustassa ja pitihän se myös käydä testaamassa hotellin sauna, hyvät löylyt oli. Lauantai-iltana näin Elinaa, johon itseasiassa törmäsin sattumalta jo perjantaina messarissa. Menimme ravintolaan syömään ja juoruja riitti, viime näkemästä taisi olla lähemmäs pari vuotta!!

Sunnuntaina kehä alkoi vasta kymmeneltä, eli ehdin aamulla viettää aikaa mäykkykehällä. Ehdin näkemään osan lk. kaniineista.
Viimeisenä päivänä meillä oli uusi tuomari, tällä kertaa kirjoitin norjalaisen Anders Tunold-Hanssenin kehässä. Aamulla kehä alkoi heti myöhässä, kun metsästettiin ympäri messukeskusta oikeanlaista pöytää mikä kelpaisi tuomarille.
Päivän aikana tuli taas huomattua miten joillain (aikuisilla!) ihmisillä menee aivan liian paljon tunteisiin jos esim. valiokoira ei saakaan ERIä...
Sunnuntaina kehässä esiintyivät petit sekä grand basset griffon vendeen, bokseri ja bordeauxindoggi.

Kennelliitolta upea kehätoimitsijalahja, jälleen kerran!

Etukäteen olin hieman huolissani, miten ehtisin kierrellä myynti- ja esittelykojuja töiden ohella. Aikaa jäi kuitenkin oikein hyvin ja mukaan tarttuikin mm. kehisten sanastokirja, eu-passin kannet, noutokapula, luita ja herkkuja sekä kaksi lelua koirille. Lelut kuolivat Lyylin käsittelyssä noin kahdessa minuutissa kotiin saavuttuani.

Suuri kiitos kaikille mukanaolleille. Reissu oli mahtava, messariin on aina ilo palata!

22. marraskuuta 2017

Mätsärimenestystä

Suomen Salukikerho järjesti mätsärin Kuopiossa Pondera-hallissa lauantaina 12.11, reilu viikko sitten. Lähdettiin misseilemään tutulla kokoonpanolla: vanha rouva Luna ja hömppäkakara Lara. Luna veteraaneihin ja Lara junioreihin (1-2v). Veteraanit ja juniorit olivat samalla miestuomarilla ja veteraanit arvosteltiin ensin.
Veteraaneja oli paikalla yhteensä 17. Kehään ei menty pareittain, vaan kaikki arvosteltiin ensin yksittäin ja lopuksi mentiin kaikki yhdessä kehään. joista sijoitettiin neljä parasta.
Luna esiintyi hurmaavasti, kauniisti ja rennosti, kehästä jäi hyvä fiilis. Kun kaikki tulivat yhdessä kehään, menimme pari kierrosta yhdessä ýmpäri ja seistiin aika kauan. Tuomari kätteli koirakoita pois ja pian huomasin, että olimme neljän parhaan joukossa. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen, oltiin siis kahden parhaan joukossa. Mentiin vielä kierros ympäri ja yleisö taputti. Luna oikein heräsi henkiin - kyllähän se vanhana kehäkettuna tietää että silloin on tosi kyseessä! Tuomari kätteli meidät voittajaksi, eli jatkaisimme vielä BIS-kehään. Myös viime mätsärissä Luna voitti vetskut, ei ollenkaan huonosti siis ;)

Veteraanien ja junnujen välissä oli vinttariluokka, joten ehdin rauhassa lenkittää tytöt, valmistella autossa odottanutta Laraa kehää varten ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa.
Junnuissa mentiin kehään pareittain ja meillä oli parina bokseri. Lara liikkui hyvin, pöydällä arasteli alkuun miestuomaria mutta kun tuomari vähän lahjoi nakilla niin johan arkuus katosi!
Saatiin sininen nauha ja oltiin melkein viimeinen pari eli jatkettiin lähes heti sinisten nauhakehään. Koiria siellä oli reilu parikymmentä, joten juostiin kahdessa osassa. Sitten tuomari valitsi koiria jatkoon ja yllätyksekseni kuuluttiin siihen porukkaan! Mulla ei ollut varsinkaan Lunan kehän jälkeen minkäänlaisia odotuksia, enkä ensin edes tajunnut tuomarin osoittavan meitä. Laltsu esiintyi hienosti, tiputtiin lopulta kuudensina pois.

BIS-kehässä oli kaheksan koiraa ja kaikki sijoitettiin. Juoksimme pari kierrosta yhdessä ympäri ja sitten seistiin kaaauan! Luna ei väsymisen merkkejä näyttänyt vielä BIS-kehässäkään vaan oli oma hurmaava itsensä.
Koiria alettiin sijoittamaan ja Luna oli lopulta BIS3! Aika hienosti, ja Lunahan oli tosiaan ainut pieni koira koko kehässä. Tuomarit tulivat vielä moikkaamaan ja kehumaan Lunaa kehän jälkeen. Palkinnot olivat mahtavia, mm. lahjakortit hammashoitoon ja koirahierontaan, ruokaa ja herkkuja monta kiloa, sateenvarjo, lelu (jonka Lyyli tappoi valon nopeudella), namipussi jne. Oli kyllä kaikin puolin mainio päivä!

Pakollinen palkintopose

9. marraskuuta 2017

Uusia haasteita syksyyn

Viime torstaina tapahtuikin jotain uutta ja jännittävää: aloitimme Lyylin kanssa agilityn! Pääsimme suoraan Pro Perron valmennusryhmään, sillä minulla on aiempaa kokemusta lajista Lunan kanssa. Onhan siitä jo yli puolitoista vuotta, joten ei minullakaan kaikki ihan kirkkaana mielessä ole. Uskon että kaikki kuitenkin muistuu melko nopeasti mieleen.
Ensimmäisellä kerralla totutimme Lyylin palkkausalustaan ja otimme pieniä pätkiä putkia ja hyppyjä, n. kuuden esteen rataa. Meni suhteellisen hyvin, ottaen huomioon että kaikki oli Lyylille ihan uutta. Myös halli oli vähän tuntemattomampi, joten ihan kauheasti olisi tehnyt mieli käydä kaikki nurkat haistelemassa. Minä pääsin myös heti muistelemaan, miten persjättö tehtiinkään.
Tosi hyvät fiilikset jäi ekoista treeneistä ja jatkossa treenaillaankin joka torstai. Ehkäpä joku kerta saisin videota meidän menosta tänne blogiin.

Agilitynakki Lyyli, äitiinsä tullut!


KPSH:lla alkoi lauantaina pentukurssi, jossa toimin vastuukouluttajana. En ole ennen toiminut pentukurssin kouluttajana joten tämäkin oli ihan uusi haaste. Rallya olen ennenkin kouluttanut, mutta pennut ovatkin hieman eri asia.
Tosi mielenkiintoista hommaa kyllä, jo ekan kerran jälkeen huomasin että kouluttajanakin oppii kurssilla paljon uutta etenkin koirien käyttäytymisestä. Kurssilla olevat rodut ovat hyvinkin erilaisia ja yksilöiden välillä on suuria eroja. Toiset osaavat jo valmiiksi paljon kaikkea, toiset ovat tulleet kurssille oppimaan kaiken. Siksi jokainen tehtävä on suunniteltava yksilöllisesti, jotta jokainen koirakko siitä hyötyisi.
Olen iloinen että sain ottaa tämän haasteen vastaan. Ja onhan mulla ihan huiput apukouluttajat, näissä tunnelmissa mennään seuraavat viisi viikkoa!